Saarivaaran poroerotusaita

Savukosken Tanhuassa sijaitseva Saarivaaran vanha poroaita lienee sijainnut nykyisellä paikallaan jo 1700-luvun loppupuolella.

 

Suurimmillaan vuosisadan vaihteessa poroja on tuotu erotukseen noin sadan kilometrin säteeltä ja enimmillään niitä on erotuksessa ollut 10 000-20 000 päätä. Koska palkisissa ei vielä ollut raja-aitoja, poroja tuli myös naapuripalkisista Oraniemen palkisen jäkälämaille. Saarivaaran poroerotusten kulta-aika päättyi vuosina 1917-1918 poroissa raivonneeseen pernaruttoon. Poroluku oli kasvanut Oraniemen paliskunnassa liian suureksi, joten eläimet heikkenivät ja sairastuivat. Poroja kuoli niin paljon että pääluku väheni 12 000 porosta alle kahdensadan. Sen jälkeen aidan käyttö jäi huomattavasti pienemmäksi hiipuen hiljalleen, kunnes viimeiset erotukset lopetettiin 1970-luvun lopussa.

Uusi aika Saarivaaran poroerotuspaikalle koitti vuoden 1992 joulukuussa, kun museoviraston aidalla tekemät entistämistyöt valmistuivat ja aita saatiin jälleen paliskunnan käyttöön.


Saarivaaran aita on ns. perkka-aita

1930-luvulla Saarivaaran poroerotusaidan lähistölle rakennettiin neljä porokämppää. Kämpät olivat erotusten aikaan täynnä väkeä. Asustelijoita niissä oli muulloinkin, mm, aidankorjaustöiden ja hihnavasotuksen aikaan. Yhtä kämpistä käytettiin palkisen kokouspaikkana, siksi sitä nimitettiinkin palkisen kämpäksi. Kämpistä kaksi kunnostettiin vuosina 1991-1992. Kämpät ovat avoimia ja niitä voi vapaasti käyttää.


Kunnostettu poromiesten kämppä Saarivaarassa