Savukosken rajaseutukirkko

Savukosken seurakunta perustettiin vuonna 1916 Sodankylästä erottamalla.

 

1930-luvun alussa Savukosken ja Pelkosenniemen pienet ja vähäväkiset seurakunnat liitettiin vapaaehtoisesti yhdeksi seurakunnaksi, jonka nimeksi tuli Pelkosenniemen seurakunta. 1950-luvulta lähtien Savukoski on muodostanut Savukosken rajaseutupiirin. Rajaseutupiirillä tarkoitetaan Itä- ja Pohjoissuomen laajoissa ja harvaanasutuissa seurakunnissa toteutettua järjestelmää, jossa Suomen ev.lut.kirkko on palkannut rajaseutupiireihin rajaseutupapin ja rajaseutusisaren.

Savukosken rajaseutukirkko on rakennettu 1956. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Paavo Riihimäki, alkuperäiseen rakennukseen kuuluivat vain kirkko ja pappila. Seurakuntatalo rakennettiin vuonna 1986, laajennusosan on suunnitellut arkkitehti Pentti Aho. Rajaseutukirkon kellotapulin kelloon on valettu teksti: ”Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää” Ps 35:28.


Lasiristit hohtavat valoja ja varjoja

RISTIN TIE

Savukosken rajaseutukirkolla on Upi Kärrin suunnittelema ja toteuttama tilateos nimeltään ”Ristin tie”. Ristin tie syntyi Savukosken maantieteellisen sijainnin sekä alueelle nousseiden rakennusten herättämistä mielikuvista.

Ristin tien alku on kaksi toisiinsa nojaavaa Lokan liusketta, joiden pinnassa on kolme mustaa ristiä yhdistettynä vaakapalkilla. Liuskekivillä päällystetty polku mutkittelee eteenpäin. Rajaseutukirkon ulkoseinällä on reliefi, jossa on luonnolliseen kokoon kuvattuna miehiä, naisia, poikia ja tyttöjä. Viereisen seurakuntasalin seinällä heitä vastassa on myös joukko ihmisiä, miehiä, naisia ja vanhuksia. Ryhmät laulavat vuorovirttä. Menneet, olevat ja tulevat sukupolvet veisaavat vuorotellen, johdattaen kulkijaa rakennuksen välistä kohti sisätilaa.


Ristin tien alku

Eteisaulasta tie kulkee salin seinänviertä pitkin salin perälle, jonka seinässä kivirakka vuorottelee honkalaudoituksen kanssa. Tie päättyy rakasta nouseviin kirkkaisiin lasiristeihin. Niiden läpi loistaa keskiyönauringon valo ja luo salin lattiaan kirkkaita varjoja. Ulkona huojuvat suuret puut elävöittävät valojen ja varjojen leikkiä salissa. Tila kuvaa ihmisen elämän rajoittuneisuutta, eräänlaista hämärää, seinien rajoittamaa huonetta, johon ristien muodostamat valoisat varjot antavat aavistuksen tuon puoleisesta kirkkaudesta.


Vuorovirsi, kaksi ryhmää