Poronhoito

Savukoski on perinteistä poronhoitoaluetta, jossa poronhoito kukoistaa elävänä elinkeinona tänäkin päivänä. Poroja on alueella paljon, noin kymmenen kertaa enemmän kuin ihmisiä. Matkailija pääsee kurkistamaan porojen ja poromiesten elämään vierailemalla toimivilla porotiloilla.


Poro on kesytetty villistä tunturipeurasta. Alunperin poroa  käytettiin houkutuseläimenä peuranpyynnissä ja ajokkaana kuljettaessa, sekä tavarakuljetuksiin takkaporona. Poronhoitoa harjoittavat ovat aina käyttäneet luontoa ja sen olosuhteita hyväkseen ja luonnon ehdoilla eletään edelleen. Keväällä ja alkukesästä porot ovat hajallaan, kunnes räkkä eli sääskiparvet keräävät ne tokkiin. Poromiehet hyödyntävät räkän porot tokaksi keräävää voimaa ja kokoavat porot kesämerkitykseen. Porojen kiima-aika eli rykimä sijoittuu syksyyn. Tällöin hirvaat keräävät itselleen noin 30-50 vaatimen haaremit. Rykimäaika hyödynnetään keräämällä porot erotusaitaan.
Perinteisesti poronhoitotöissä on kuljettu ajokkailla, suksilla tai jalan. Koirat ovat olleet tärkeässä osassa porojen ajossa. Kairassa saatettiin viipyä pitkiäkin aikoja, sillä välimatkat olivat pitkät ja hitaat kulkea. Moottorikelkkojen tultua poromiesten käyttöön 1960-luvun lopulla poronhoito muuttui. Liikkuminen helpottui, jolloin työssä saattoi kulkea myös kotoa käsin. Ajohärkien tarve väheni, joten porotalous alkoi muuttua lihatuotannon suuntaan. Koirien käyttö on vähentynyt ja nykypäivänä porojen hakuun käytetään myös helikopteria. Poronhoidon käytännöt ovat siis osittain muuttuneet vuosien saatossa, mutta nähtävissä on myös entisten hyväksi koettujen tapojen, kuten koirien käytön, uudelleen käyttöön ottamista. Yhteiskunnallisesti poronhoito on Lapissa tärkeä elinkeino, lappilaiseen kulttuuriin kuuluva elämänmuoto, joka pitää yhteisöä paikallaan ja antaa edelleen toimeentuloa poromiesperheille.